Monet nykypäivän hyvinvoinnin itsestäänselvyydet, kuten ilmainen terveydenhuolto ja peruskoulutus, kirjastolaitos tai äänioikeus eivät ole lähtöisin parlamenttien komiteoista aivomyrskytuokioista. Kansalaisten ideoita ja oman aktiivisuuden tuotoksia tarvitaan yhteiskunnan monimutkaistuessa ja laajentuessa yhä enemmän: Arkadianmäen 200 ihmisen ajatusten voimin ei vielä päästä kovin pitkälle.
Jos kansalaisten osallistumista yhteiskuntaan halutaan lisätä, pitää aloittaa tarjoamalla siihen mielekäs motiivi: valta todella vaikuttaa.
Demokratialla on itseisarvo: on reilua, että ihmiset pääsevät vaikuttamaan niihin päätöksiin, joilla he joko ampuvat itseään jalkaan tai edistävät hyvinvointiaan. Saman periaatteen nojalla ihmisillä pitää olla oikeus tehdä myös typeriä päätöksiä – perusoikeuksien, kansainvälisten sopimusten ja perustuslain rajoissa. Edustuksellisessa demokratiassa tämä tarkoittaa mahdollisuutta osallistua keskusteluun, esittää aloitteitaan ja vaihtaa päättäjät vaaleissa.
Kansanedustajien tärkein rooli demokratiassa ei ole painaa nappia "tyhmien kansalaisten puolesta", vaan
Jos kansalaisten osallistumista yhteiskuntaan halutaan lisätä, pitää aloittaa tarjoamalla siihen mielekäs motiivi: valta todella vaikuttaa. Se kannustaa poliitikkoja keskusteluun ja se kannustaa kansalaisia ottamaan vastuuta omista päätöksistään.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kansalaisen perustaito. Nykyinen yhteiskuntaoppi ei riitä luomaan käsitystä siitä, mihin jokaisella on oikeus ja miten asioita voi muuttaa. Historian opetuskin on usein vain kaavamaista sotien voittajien ja häviäjien luokittelua, jossa ei pohdita konfliktien syitä ja vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Toimivaa demokratiakasvatusta edistävät myös mahdollisuudet oppilaskunta-, opiskelijakunta- ja ylioppilaskuntatoimintaan sekä yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa. Vaikuttamiseen ja maailman parantamiseen tarvitaan myös opiskelijoiden omia projekteja.
Hyvinkin nuoret ihmiset kykenevät ajattelemaan, arvioimaan ja pohtimaan moraalisia näkökulmia itse. Vastakkaistenkin näkökulmien esittelyä ja opiskelijoiden keskinäistä keskustelua on kaikissa oppilaitoksissa kannustettava, ei pelättävä.