Korkealaatuinen, ilmainen koulutus on Suomen hyvinvoinnin ja tasa-arvon kivijalka. Koulutuksen takaaminen vain osalle ihmisistä on osaamisresurssien haaskaamista. Osaamisen ja vankan yleissivistyksen avulla pärjäämme myös kansainvälisessä kilpailussa, pystymme kehittämään järkeviä ratkaisuja uusiin, ennakoimattomiin ongelmiin sekä ymmärrämme toisiamme ja itseämme paremmin. Parhaimmillaan opiskelu parantaa itsetuntoa ja elämänlaatua.
Opiskelijat tarvitsevat apua niin pitkän tähtäimen opiskeluvalintojen tekemiseen kuin arkielämän haasteiden kanssa. Koulutusta ei pidä suunnitella tähtäämään vain tietylle uralle, eikä jokin koulutusvalinta saa sulkea lopullisesti mahdollisuutta vaihtaa jollekin toiselle.
Ennen muuta opiskelijat tarvitsevat aikaa oppia.
Ennen muuta opiskelijat tarvitsevat aikaa oppia. Kelvollinen opintoraha ei ole tämän tavoitteen riittävä ehto, mutta välttämätön se on. Opiskelijalla tulee olla oikeus käydä myös töissä ja kehittää osaamistaan koulussa ja työssä yhtä aikaa, mutta velvollisuutta siihen ei pidä olla. Alkajaisiksi opintorahaa on korotettava 15 prosentilla, opiskelijajärjestöjen vaatimusten mukaisesti. Toisen asteen opiskelijoiden opintoraha on korotettava samaksi kuin korkeakouluopiskelijoilla. Opiskelijoiden asumista on tuettava ympärivuotisesti, ja perheellisille opiskelijoille on maksettava opintorahan lisäosa. Verrattuna eläkkeiden korottamiseen ja verojen keventämiseen tarvittavat varat ovat pieniä.
Vanhempien tulot eivät saa vaikuttaa aikuisten ihmisten tuloihin, koska vanhemmilla ei kuitenkaan ole elatusvelvollisuutta eikä aina -haluakaan. Pidemmällä tähtäimellä on siirryttävä perustulon suuntaan.
Opiskelijan toimeentulo ei ole vain tulonsiirtoja. Kaikkien opiskelijoiden tulee saada laadukasta terveydenhuoltoa riippumatta kotikunnasta. Sairastuminen ei saa estää opiskelua, eikä romuttaa toimeentuloa. Opiskelijaruuan on oltava laadukasta, ravitsevaa ja ruokavalioiden monipuolisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Kelan on lopettava pakkonaittaminen opiskelijoiden asuessa yhdessä.
Peruskoulujen viihtyvyys taataan hyvin palkatuilla ja koulutetuilla opettajilla sekä tarpeeksi pienillä opetusryhmillä, ei tasoryhmillä ja oppilaiden keskinäisellä kilpailulla. Vastaavasti myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöllä on oltava riittävät resurssit laadukkaaseen koulutukseen ja perustutkimukseen. Erityisesti turvattomuutta aiheuttava määräaikaisuuksien perusteeton ketjuttaminen on lopettava.
Opiskeleminen ei katso ikää, sukupuolta tai sosiaalista asemaa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: opiskeluaikana ihminen kasvaa ja kehittyy tavalla tai toisella. Esimerkiksi avointa yliopistoa sekä joustavaa, myös ei-tutkintokeskeistä täydennyskoulutusta on kehitettävä ja markkinoitava tehokkaammin.
Työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti, joten niihin vastataan parhaiten mahdollistamalla laaja ja monipuolinen opiskelu. Suomeen tarvitaan koulutusneuvosto ohjaamaan koulutuksen suuria linjoja. Neuvostossa on oltava edustettuina koulutuspolitiikan kaikki keskeisimmät tahot. Harha siitä, että kaikki pääsisivät automaattisesti oman alansa töihin, on purettava. Tärkeämpää on, että koulutus tukee osaamista ja kykyä oppia halki elämän. Sivistys on koulutuspolitiikan tärkein arvo – ja sivistynyt tarkoittaa ennen muuta sivistyvää.