Miksi tieto- ja viestintätekniikan pitää olla vaikeaa?
Monet Suomessa käytetyistä tieto- ja viestintätekniikan ratkaisuista kehitetään Suomessa. Kun tuotteella voi periaatteessa suorittaa manuaalissa kerrotut toimenpiteet, mutta käytännössä tuotteen ja käyttäjän välisessä yhteispelissä on kitkaa, tuotetta voi sanoa epäkäytettäväksi. Käytettävyys vuorostaan on sitä, että käyttäjä pystyy käyttämään palvelua tehokkaasti, oppiminen on nopeaa, palvelu toimii intuitiivisesti ja käyttö on mukavaa.
Käytettävyysongelma ilmenee siis karkeasti ottaen tilanteena, jossa täytyy alkaa selaamaan monisatasivuista käyttöohjetta saadakseen tehtyä yksinkertaisen asian. Usein koko manuaalia ei ole, vaan ratkaisu pitää arvata. Tällaiset tilanteet ovat valitettavasti arkipäivää. Huono käytettävyys vie huomattavasti aikaa, hermoja, kykyä ja motivaatiota käyttää tuotetta. Se on siis silkkaa rahan ja hyvinvoinnin haaskausta.
Huono käytettävyys vie aikaa, hermoja, kykyä ja motivaatiota käyttää tuotetta tai palvelua. Se on siis rahan ja hyvinvoinnin haaskausta.
Teknisesti taitava ihminen selviää teknisistä haasteista halutessaan vaikka "disassembloimalla binääriä" tai "ristiinpatchaamällä kerneliä" – suurin osa suomalaisista sen sijaan ei tiedä, mitä koko fraasit tarkoittavat. Huonosti suunnitellut palvelut lisäävät pahimmillaan myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta, kun tietoteknisesti osaavat pääsevät niihin käsiksi ja toiset eivät.
Ratkaisuja: koulutusta ja kilpailutuskriteereitä
Käytettävyystiede on nuori, mutta nopeasti etenevä ala, joka tutkii sitä, miten erilaiset käyttäjät ja tuotteet pelaavat yhteen. Alan opetusta tulisi lisätä ja sitä tulisi sisällyttää vähintään tietoteknisiin opintoihin. Sitä mukaa, kun tuotteiden ostajat tulevat vaateliaammiksi – oli sitten kyse konsernitason yrityksistä tai yksittäisistä kuluttajista – sitä tärkeämmäksi käytettävyys tulee myös suomalaisten tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden myynnin kannalta.
Myös työnantajille tulee tarjota informaatiota siitä, miten varmistua siitä, että ohjelmistopalvelun suunnittelija osaa tehdä siitä myös oikeasti käyttökelpoisen tai ostaa sellaisen muualta. Asia, mihin valtio voi erityisesti vaikuttaa, on valtionhallinnon tietopalveluiden ostokriteerit. Esimerkiksi Kelan, verohallinnon tai kauppa- ja teollisuusministeriön tietopalveluiden hankkimiseen tai tuottamiseen tulisi sisällyttää tarkemmat kriteerit siitä, miten varmistutaan niiden käytettävyydestä. Koska julkisten palvelujen tulee olla kaikkien saavutettavissa, tämä on tärkeää myös tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta.
Päivitetty: 2007-01-26 03.41
Lisää kommentti