Sananvapaus ja yksityisyyden suoja taattava verkossakin
Suomen ja EU:n tietoyhteiskuntaa koskevat säädökset ovat hajanaisia, ja säädöksissä on monia puutteita sananvapauden, yksityisyyden ja kuluttajien oikeuksien kannalta. Osin normit ovat ylioptimistisia sen suhteen, mikä on teknisesti mahdollista, mitä voidaan valvoa, kuinka paljon valvojiin voidaan luottaa ja kuinka hyvin kansalliset säännöt purevat kansainvälisen tietoverkon ongelmiin. Todellisiin tietoturvaongelmiin ja rikollisuuteen normit taas puuttuvat pitkällä viiveellä – esimerkiksi aivan hiljattain säädettiin laki modeemien kaappaamisesta.
Vapaus ja avoimuus ovat itseisarvoisia, mutta ne ovat olleet myös internetin luovuuden käyttövoima. Ajaudumme harhaan, jos lähdemme siitä, että
En toivoisi työnantajani voivan lukea viranomaisille lähettämiäni sähköposteja, jos haluaisin kannella työnantajani syyllistyneen kartelliin tai muuhun rikokseen.
- "vain rikollisilla on syitä salata toimintansa". Naapurin tyttö voi haluta salata seurustelusuhteensa toisen tytön kanssa poliisi-isältään vaikkapa siksi, että tämä vihaa ja pelkää lesboja. En toivoisi työnantajani voivan lukea viranomaisille lähettämiäni sähköposteja, jos haluaisin kannella työnantajani syyllistyneen kartelliin tai muuhun rikokseen. Jokaisella meistä on jotakin salattavaa – syyt voivat olla täysin kunniallisia tai yleisesti paheksuttuja, mutta ne voivat olla kiusallisia olematta laittomia, alkaen toimitusjohtajan sukupuolitaudista.
- "suomalaiset poliisit ovat hyviä". Omat kokemukseni suomalaisesta poliisista ovat hyviä, vaikka olen kuullut paljon surullisempiakin tarinoita. Olennaista on, että emme voi lähteä siitä, että poliisit ovat niin enkelimäisiä, että he eivät joskus sortuisi käyttämään väärin valtaansa, jos kukaan ei sitä valvo. Rajattomat toimivaltuudet tuottavat liian suuria kiusauksia. Ennen kaikkea poliisit voivat ammattikuntana muuttua tulevina vuosikymmeninä, mutta lait pysyä samoina. Valvontasäädösten tulee lähteä siitä, että joku valvoo valvojia.
Tietoturvalla tehdään paljon rahaa, mikä ei ole sinällään paha asia. Lisääntyvät oikeudet tekevät poliisin sekä erilaisten organisaatioiden työstä helpompaa, mikä ei olisi paha asia, ellei se tekisi myös väärinkäytöksistä helpompia ja vaikeammin tutkittavia. Kaikilla nämä ryhmät lobbaavat vahvasti edustajia, usein valitettavasti väärään suuntaan. Siksi tietoyhteiskunnassa on valitettava määrä asioita, joille on pakko sanoa ei, vaikka muuten pitäisi positiivisesta suhtautumisesta asioihin.
En kannata
- teletunnistetietojen automaattista tallentamisvelvoitetta – yksittäisten tietojen tallentaminen erikseen viranomaisen määräyksestä ja perustellusta syystä on riittävää
- työnantajan mahdollisuutta valvoa työntekijän sähköpostia
- palvelun tarjoajan vastuuta siitä, mitä sisältöä palvelun käyttäjät järjestelmään syöttävät (päätoimittajavastuu)
- valvontakameroiden lisäämistä – elleivät kansalaiset voivat valvoa omalla kamerallaan valvontakoppia
- ennakkosensuuriohjelmia ("lapsilukot"): tietokone ei valitettavasti ymmärrä kieltä, joten sensuuria on helppo kiertää mutta se sensuroi myös "vääriä" sisältöjä – lapset tarvitsevat enemmän aikuisten aikaa sekä keskustelua ja vähemmän sensuuria
- varsinkaan salaisia sensuroitavien sisältöjen listoja Kiinan malliin
Päivitetty: 2007-01-26 03.42
Lisää kommentti