Ilmastonmuutoksen torjumisesta arkea
Ihmisen, joka haluaa puhua heikoimpien puolesta tai vain tehdä omasta elämästään siedettävää vielä parinkymmenen vuoden päästäkin, ajasta ja energiasta taistelevat monet aatteet ja järjestöt. Tämä ei välttämättä ole huono asia, sillä olen itse vakuuttunut siitä, että stressi ei synny vain tekemisestä vaan ennen kaikkea siitä, mikä jää tekemättä. Silti hinkuan toisinaan kysyä, mikä kaikissa mahdollisista hyvistä missioista on oikeasti se tärkein.
Kuten tarkkaavainen lukija voi otsikosta aavistaa, kirjoitan itse ilmastonmuutoksesta. En kuitenkaan aio hakata päätäni seinään julistamalla, että se olisi kategorisesti ainoa tärkeä asia maailmassa. Sen torjuminen ei ainakaan ole muista hyvistä päämääristä erillinen asia.
Olennaista on minusta päinvastoin se, että nykymenolla ilmastonmuutos tekee useimmista hyvistä päämääristä entistä hankalampia saavuttaa. Siksi köyhyyden torjumisesta tai ympäristön vaalimisesta kiinnostuneiden kannattaa vähintään miettiä, miten ilmastonmuutoksen ehkäiseminen liittyy heidän päämäärinsä. Myrskyjen, tappavan helteen tai ruoka- ja vesipulan keskellä eivät nimittäin yleensä keksi hyviä ratkaisuja edes torakat.
Toistaiseksi ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ei ilmeisesti kuitenkaan näyttäydy useimmille ihmisille yhdistävänä tavoitteena, vaan sellaisena hyväntekeväisyytenä, josta voi ottaa selvää, kun lapset on saatu tarhasta ja kasvatettua isoiksi. Näin minä ainakin tulkitsen tutkimusta kansalaisten käsityksistä 1: vaikka ilmastonmuutos tiedetään vakavaksi asiaksi, suomalaiset eivät tiedä, miten sen ehkäiseminen oikein heihin liittyy. Toisen tutkimuksen 2 mukaan ihmiskunnalla ei ole varaa odottaa eläkeikiä: tutkimus väittää, että aikaa aloittaa ilmastonmuutoksen torjuminen tosissaan on luultavasti vain 10 vuotta.
Kiirehdin huomauttamaan, etten odota, että jokainen ihminen ryhtyy eliittisarjan ilmastoaktivistiksi. Ympäristö- tai ilmastoyhdistykseen voi kuulua vain kannattaakseen jäsenyydellään ja euroillaan muiden aktivismia, ja vähentää itse päästöjä vaikkapa omassa arjessaan. Minkään sortin sankari ei pysty yksin sitomaan ilmakehästä hiiltä tuhannen taviksen edestä. Eikä minulla ainakaan ole jedi-ritarin temppuja, joilla huijaisin ihmisiä päästelemään vähemmän vasten heidän tahtoaan. Jonkin sysäyksen on löydyttävä siis myös niistä ihmisistä itsestään, joita varten minä touhuan.
Itse asiassa monet tuntemani aktivistit eivät pidä omia päätöksiään sankarillisina uhrauksina, vaan äärimmäisen helppoina arkisina valintoina. Ehkä kyse on tottumisesta.
Juuri tähän arkisuuteen kannattaa pyrkiä. Olennaista on, että riittävän moni ihminen ensin pysähtyy hetkeksi pohtimaan kysymystä ja sen jälkeen saa tehtyä ilmastoystävyydestään luontevan helppoa. Vaikka myös isompien yhteiskunnan kokonaisuuksien on muututtava, ei muutosta ainakaan yhtään haittaa se, jos ihmiset jo valmiiksi kuluttavat energiaa nykyistä vähemmän. Ja jos jokin osa yhteiskunnasta sattuisikin muuttumaan hitaasti, jokainen muulla saralla tehty päästövähennys tekee joka tapauksessa järeän luokan ilmastokatastrofin vähemmän todennäköiseksi. Lue vinkkejä osoitteesta www.tulevaisuudenvoima.org — tai vaihda aluksi vain sähkösopimustasi www.ekoenergia.info.
Syyskuussa 2004 toistasataa ihmistä kokoontui Olkiluotoon kertomaan kaikille, että on tärkeää kysellä ilmastomme perään, ja että ydinvoima ei ainakaan ole minkään sortin vastaus. äkämystyminen laajeni myöhemmin yleisemmäksi ilmastoaktivismiksi. Ilmastonmuutoksen torjumisesta innostuneet ihmiset kokoontuivat ja päättivät sittemmin perustaa uuden yhdistyksen, Tulevaisuuden Voiman, hehkuttaakseen sitä, että kaikki voivat ja kaikkien kannattaa ehkäistä ilmastonmuutosta.
Muodollisesti järjestö perustettiin helatorstaina 2005, ja siihen kuuluu sekä kaikenlaisia ihmisiä että muita järjestöjä (mm. Sitoutumaton vasemmisto). Emme ole yhtä mieltä kaikista yhteiskunnallisista vastauksista, mutta meitä yhdistää vakaumus siitä, että kaikkien maailman ihmisten kannattaa kiinnostua ilmastonmuutoksen torjumisesta.
Olkiluodon jälkeen Tulevaisuuden Voima on pyrkinyt levittämään sanomaa monin tavoin. Merkittävää on ollut jo yksin se, että uusia ja vanhoja ilmastoaktiiveja on saatu kokoontumaan yhteen ja vaihtamaan vinkkejä ja näkemyksiä siitä, mitä tulisi tehdä virkamiesten tai kaverien kanssa keskustellessaan.
Alueellinen edustavuus on ollut yhdistyksen nuoruuteen nähden hyvää. Kuopiossa yli 10 ihmistä puki kaupungin patsaita ilmastonmuutoksen varalta pelastusliiveihin kesäkuussa, jakoi esitteitä ja keskusteli ihmisten kanssa. Helsingissä juhlistettiin keväällä Kioton sopimusta, ensimmäistä kansainvälisesti sitovaa vauvan askelta ilmastonmuutosta vastaan. Kesän hittituotteita ovat olleet ilmastopaidat, esitteiden jakoa täälläkään unohtamatta. Jyväskylässä on toimittu paikallisen turvekammotuksen pykäämistä vastaan. Tampereen ryhmä on mm. järjestänyt avoimen keskustelutilaisuuden ja osallistunut esitteen tekoon. Luotan siihen, että tämä ei tule jäämään kattavaksi listaksi paikkakunnista: ilmasto on yhteinen myös Suomessa.
Vaikka päästöjen vähentäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä olennaisia ovat silti myös ihmisten uudet omat kysymykset. Miksemme tekisi jotakin aivan uudenlaista ja ihmeellistä tai ihan uudella lailla? Vähentäisikö jokin tietty toimimisen muoto ehkä kaikkein tehokkaimmin päästöjä?
Emme voi luvata vastauksia. Kysymystäsi saatamme hyvinkin pitää korvaamattomana. Yhtään tuikkivia silmiä tai huolestuneita käsiä ei jätetä huomiotta.
Meillä on yksi, yhteinen ilmasto — ja yksi elämä. Meillä on jatkuvasti myös mahdollisuus tehdä yksi hyvä päätös. Ja joka hetki on hyvä hetki tulla mukaan.
Lisätietoa Tulevaisuuden Voimasta: www.tulevaisuudenvoima.org ja ilmastonmuutoksesta: www.ilmasto.org
2http://www.americanprogress.org/climate
Päivitetty: 2007-02-17 21.24
Lisää kommentti