Ilmastonmuutos ja köyhyys
Ilmastonsuojelu nähdään usein asiana, joka vie resursseja köyhyyden vähentämiseltä. Lähtökohta on kuitenkin väärä: ilmastonmuutoksesta vastuussa ovat lähinnä teollisuusmaat, mutta vyönkiristäjän rooliin asetetaan usein köyhimmät valtiot.
Keinoja köyhyyden vähentämiseksi ilmastoa vahingoittamattomalla tavalla on jo olemassa, mutta tulokset edellyttävät tiedon järjestelmällisempää hyödyntämistä.
Esimerkkejä paikallisesta uusiutuvasta energiantuotannosta ja kekseliäistä sosiaalisista ratkaisuista on useita. Esimerkiksi Kenia-vuorilla tuotetaan pienvesivoimahankkeella energiaa 200 kotitaloudelle ja korvataan kerosiinilamppuja sähkövalolla. Mosambikissa taas tehokkaammilla uuneilla on vähennetty metsätuhoja, vapautettu naisia puun keräämisestä ja kohennettu terveyttä.
Näitä samoja keinoja voitaisiin hyödyntää entistä enemmän myös muissa kehitysmaissa. Tällöin perusenergiatarpeiden tyydyttäminen voisi muuttua ilmastouhkasta mahdollisuudeksi.
Hyvinvointia tuotettava ilman päästöjä
Euroopassa halutaan pitää köyhät maat mukana ilmastosopimuksissa. Köyhien mielissä elää kuitenkin pelko siitä, että tämän seurauksena täytyy sulkea kylän ainoa dieselaggregaatti, jolla rokotteet pidetään kylmänä. Tämä pelko on kumottava osoittamalla, että teollisuusmaat kehittävät energiaratkaisuja oikeudenmukaisesti. Länsimaiden tulee näyttää esimerkkiä halusta ja kyvystä tuottaa hyvinvointia ilman suuria päästöjä.
EU:n ministerineuvosto on todennut, että dramaattisimpien vaikutusten estämiseksi ilmaston globaali lämpeneminen on pysäytettävä kahteen asteeseen. Jo 2-3 asteen lämpeneminen uhkaa kuivattaa puolet Amazonin sademetsistä savanneiksi. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jotta alle kahden asteen lämpenemistavoite olisi mahdollinen. Tästä huolimatta ilmastonmuutosta ei voida kokonaan pysäyttää, ja siksi vaaditaan myös sopeutumistoimia.
Sopeutumiskeinoja ei kuitenkaan saa asettaa kilpailemaan ilmastonmuutoksen torjuntakeinojen tai kehitysrahoituksen kanssa. Lisäksi on luotettava paikallisyhteisöjen omaan tietoon siitä, miten ilmastonmuutokseen voi varautua. Hyviä kokemuksia on paljon projekteista, jotka ovat nojanneet paikallisten ihmisten taitoihin ja helposti saatavissa oleviin rakennusmateriaaleihin.
Bangladeshilaisessa hankkeessa bambua kutomalla ja siihen puuta yhdistämällä onnistuttiin kehittämään tulvat kestävää rakentamista. Kenialaisessa projektissa taas nelinkertaistettiin sadot muun muassa parantamalla sadeveden keräämistä ja monipuolistamalla viljelylajikkeita.
Kaikkia ponnisteluja köyhyyden vähentämiseksi tulee koetella yksinkertaisella kysymyksellä: vähentääkö vai lisääkö hanke ihmisyhteisöjen haavoittuvuutta, jos otamme huomioon ilmastokysymykset? Maailmanpankin tuki fossiilisille polttoaineille on saatava loppumaan. Talouskasvun hyötyjä tai haittoja arvioitaessa on muistettava, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuva talouskasvu tuhoaa juuri köyhimpien ihmisten elinympäristöjä. Maataloudessa riskit on hajautettava useampaan viljeltävään lajikkeeseen ja "one size fits all" -kehitysmalleista on päästävä eroon.
Ilmastonmuutos on tosiasia, mutta emme voi nostaa käsiämme pystyyn. Eniten ilmaston dramaattisista muutoksista kärsisivät juuri köyhät. Ilmastoriskeihin varautuminen on joka tapauksessa taloudellisesti tehokkaampaa kuin reagointi jälkikäteen, inhimillisistä vahingoista puhumattakaan.
Päivitetty: 2007-02-17 21.24
Lisää kommentti