Teknologia ei yksin riitä estämään ilmastonmuutosta
Teknologiaa kehittämällä voitaisiin vähentää päästöjä vain noin 20 prosenttia siitä, mitä ne olisivat vuonna 2050 ilman minkäänlaisia toimia, toteaa Heikki Korpela.
Kahden viime kuukauden aikana on pidetty kaksi kansainvälistä konferenssia, joiden julkilausuttu tavoite on ollut torjua ilmastonmuutosta.
Montrealissa järjestetyn YK:n ilmastokokouksen keskeinen pyrkimys oli edistää Kioton pöytäkirjan mukaisia sitovia päästövähennystavoitteita. Sydneyssä järjestettyyn Aasian—Tyynenmeren kumppanuusohjelmaan kuuluva kokous puolestaan pyrki Yhdysvaltain johdolla edistämään päästöjä vähentävän teknologian kehittämistä.
Yhdysvallat, joka ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa, on korostanut, ettei Aasian—Tyynenmeren kumppanuusohjelma ole YK:n ilmastopolitiikan kilpailija. Useat kansainvälisen ilmastopolitiikan tutkijat ja vaikuttajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että pelkästään vapaaehtoiseen teknologiayhteistyöhön perustuva järjestelmä saattaa heikentää pyrkimyksiä sitoviin päästövähennyksiin.
Kumppanuusohjelmaan kuuluvat maat — Yhdysvallat, Japani, Kiina, Intia, Etelä-Korea ja Australia — tuottavat puolet maailman bruttokansantuotteesta ja päästöistä. Tämä on vauhdittanut keskustelua kansainvälisen ilmastopolitiikan vaihtoehdoista niin kansainvälisessä kuin suomalaisessakin mediassa.
Montrealin ja Sydneyn kokousten tulosten perusteella näyttää siltä, että ympäristöjärjestöjen ja tutkimuslaitosten huoli pelkän teknologiayhteistyön ongelmista on perusteltua. Ilmastonmuutoksen haaste on niin suuri, että se vaatii mittavia muutoksia nimenomaan energian tuotannossa ja kulutuksessa.
Tutkijoiden mukaan ilmasto saa lämmetä vain kaksi astetta esiteolliseen aikaan verraten, jotta pahimmat riskit voitaisiin välttää. Se edellyttää, että globaalit päästöt puolitetaan vuoteen 2050 mennessä ja päästöjä vähennetään teollisuusmaissa käytännössä 80 prosenttia vuoden 1990 päästöistä.
Kumppanuusohjelman ensimmäisessä kokouksessa jäsenmaat sopivat sijoittavansa noin 130 miljoonaa dollaria teknologiaa kehittävään rahastoon. Ne tilasivat myös Abare-tutkimuslaitokselta taloustieteellisen analyysin siitä, kuinka teknologian kehittäminen voi vähentää päästöjä.
Tulokset eivät olleet rohkaisevia. Abaren mukaan teknologiaa kehittämällä voitaisiin vähentää päästöjä noin 20 prosenttia siitä, mitä ne olisivat vuonna 2050 ilman minkäänlaisia toimia: noin kaksinkertaiset nykyiseen verrattuna. Nykytiedon mukaan se tarkoittaisi jopa neljän asteen lämpenemistä. Siihen sisältyisi erittäin suuria globaaleja riskejä. Pelkkä teknologian kehittäminen ei siis riitä suojelemaan ilmastoa.
Abaren raportissa ei pohdita, paljonko teknologinen muutos maksaisi ja riittäisikö se raivaamaan tieltään päästövähennyksiä hidastavat taloudelliset ja poliittiset esteet. Teknologiaa kehittävän rahaston alkupääoma, 130 miljoonaa dollaria, on vain hieman suurempi kuin Suomen energia- ja ilmastostrategian toteuttamiskustannukset. Sitä on hyvä verrata siihen noin 30 miljardin dollarin summaan, jolla pelkästään Euroopan unionin jäsenmaat tukevat vuosittain fossiilisten polttoaineiden tuotantoa. Lisäksi uusiutuvan energian tutkimukseen on käytetty vuosikymmenien ajan noin miljardi dollaria vuodessa, mutta energian tuottajat eivät ole katsoneet tarpeelliseksi luopua saastuttavista fossiilisista polttoaineista.
Käytännössä ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää teknologian kehittämisen lisäksi jo olemassa olevan teknologian, kuten energiansäästön ja uusiutuvien energianlähteiden, käyttöönottoa edistäviä toimia. Ilmastoa lämmittävälle hiilidioksidille on annettava hinta, jotta päästövähennykset tarjoaisivat mahdollisuuden liiketoimintaan.
Sitovat päästövähennykset ja EU:n päästökauppa kannustavat jo vähennyksiin, mutta niitä on tehostettava huomattavasti, jotta päästäisiin sekä ympäristön että talouden kannalta hyväksyttävään tulokseen.
Taloudellisten ja teknisten tutkimusten perusteella globaalien päästövähennysten kustannukset eivät ole kovin merkittävät, jos oikeat taloudelliset ohjauskeinot otetaan laajasti käyttöön. Esteet päästöjen vähentämiselle ovat lähinnä poliittisia.
Kansainvälisellä tasolla keskeinen kysymys on, kuinka Yhdysvallat ja Australia saadaan hyväksymään sitovat päästövähennykset. Teollistuvien maiden — joiden osuus päästöistä kasvaa nopeasti — voi olettaa vähentävän päästöjään, kun teollisuusmaissa kehitetään, kaupallistetaan ja otetaan käyttöön toimivia päästövähennysratkaisuja. EU:n ja Suomen asema ilmastopolitiikassa on ratkaiseva, sillä paras tapa saada koko maailma päästövähennystalkoisiin on näyttää, että ympäristönsuojelun ja markkinatalouden välillä ei ole ristiriitaa.
Kun kysymys on kilpailukyvystä, kehittyneet tietoyhteiskunnat voivat kilpailla vain huippuosaamisella, ei energian hinnalla.
Päivitetty: 2007-02-17 21.24
Lisää kommentti