Työn tavoitteita muutetaan
Olavi Koivusen mukaan (HS 10.1.) työtä mitataan sen tulosten kautta. Siksi mm. esimiesten tulisi "kirkastaa työn tavoitteita".
Työn tulosten arviointi on mielenkiintoinen haaste, johon osaltaan yrittävät vastata niin konsultien laumat, kuluttajat kaupan kassalla kuin osakepörssitkin. Ne kaikki elävät muuttuvien tavoitteiden ja vaikeasti tulkittavien mittareiden keskellä. Ovatko tuloksia seuraavan kvartaalin vai seuraavan vuosikymmenen liikevaihdot? Entä kuuluuko kuluttajan kannalta työn tuloksiin se, että hänen työtä tekevä rakas ystävänsä voi hyvin?
Millekään työlle ei aseta tulosten mittareita eli sen tavoitteita työ itse tai mikään tonttu; ne asettavat työn tekijä ja tilaaja, fyysiset ihmiset. Laajemmin niitä asettaa myös se yhteisö, jossa tai jolle työtä tehdään. Tämä pätee, oli työ sitten palkka- tai vapaaehtoistyötä tai vaikkapa mehun keittämistä sairaalle läheiselle.
Toimiva markkinatalous tarjoaa kuluttajille mahdollisuudet ostaa tavoitteitaan vastaavaa työtä. Kuluttaja tai yhteisö voi haluta tukea työntekijöiden vapaa-aika- tai "viihtyvyysodotuksia". Tällöin hänen tulisi pystyä helposti välttämään Meksikossa 16 tunnin työpäivillä tuotettuja tavaroita tai Suomessa painostavissa työoloissa järjestettyjä palveluja. Niitä ei saa ilmaista "vain työnä" tälle kuluttajalle.
Tasavertaiseen osallistumiseen perustuvassa yhteisössä sen jäsenet voivat asettaa omat tavoitteensa ja sopia, missä rajoissa ihmiset voivat tai heidän tulee tehdä työtä. Hyvä yhteisö pitää myös kaikkia siinä ja sille töitä tekeviä ihmisinä, joiden hyvinvoinnilla myös työn lomassa on arvoa. Sitä mikään työ ei saa aiheetta eikä kohtuuttomasti vahingoittaa.
Jos työntekijä on tehnyt sovitun välttämättömän työn (vaikkapa 30 viikkotuntia), eikä hän odota muilta enempää (tuloa tai muuta) kuin välttämättömän, hänellä tulisi olla oikeus asettaa tavoite lepäillä ja toteuttaa sitä helposti. Tällöin hän on toivon mukaan saanut paljon onnea tekemällä sitä, mitä haluaa -- sitä onnea, jota "työn" on tarkoitus perimmiltään tuottaa. Jos hän todella tyytyy vain välttämättömään materiaan ja saa hyvinvointinsa ajasta, palveluksista, läsnäolosta ja kommunikoinnista, tulevillakin sukupolvilla on tilaisuus asettaa vapaaammin omat tavoitteensa.
Työlle voidaan asettaa sellainenkin tavoite, jota kukaan ei ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Työ voi tällöin näyttää arvostelijasta "joutilaalta oleskelulta tai tyhjänpäiväiseltä haaveilulta". Tavoiteltavaa voi olla antaa tilaa oleskelullekin, mikäli joutilas haaveilija ei vie muilta pois mitään ja välttämättömät yhteiset tarpeet saadaan hoidettua. Haaveet ovat synnyttäneet sellaisia ihmeitä, joita ilman ei pian ole osattu ollakaan -- olkoonkin, että ne "haaveilijalle" ovat todellisuudessa olleet suurimmaksi osaksi pakertamista. Ja jos ei näin käykään, ei ole hävitty mitään; onhan vain annettu ihmisille mahdollisuus edes kokeilla toteuttaa kutsumustaan. Parhaimmillaan perustulomalli voisi edistää tällaistakin tavoitetta.
Heikki Korpela
Helsinki
Päivitetty: 2007-02-17 21.24
Lisää kommentti