Kommentteja Kopran perustuloraporttiin
(Katso myös varsinainen sivuni perustulosta ja Vihreiden malli perustulosta.)
Kommentteja demaritutkija Ville Kopran Kalevi Sorsa -säätiölle tekemään pamflettiin perustulosta.
Hyvää paperissa on se, että se tunnustaa tietyt omat arvolähtökohdansa enemmän tai vähemmän suoraan:
- perusturvajärjestelmää ei saa rukata vain köyhimpien auttamiseksi
- vaikka lapsien köyhyys on vakava ongelma, tulonsiirrot ovat huono tapa köyhyyden ehkäisemiseen
- mikä tahansa teoreettinenkin uhka nykyiselle työmarkkinajärjestelmälle on torjuttava
- kokopäivätyön täytyy ehdottomasti ja millä tahansa ehdoilla olla tulevaisuudessakin lähtökohta, oli se realistista tai ei
Löytyykö raportista jotain asiaa?
Kyllä, sitäkin. Esimerkiksi seuraavaa.
1. Kaikki työllisyysongelmat eivät ratkea perustulolla. Eivät ne millään muullakaan keinolla. Perustulosta voi kuitenkin olla apua.
On myös ryhmiä, jotka kaipaavat vastaisuudessakin työllistämistoimia. Toimien laatua kannattaa merkittävästi kohentaa ja niitä kannattaa monipuolistaa.
Ja todellakin tarvitaan sosiaalityöntekijöitä ja työvoimaviranomaisia. Mutta olisi fiksua, että he pystyisivät käyttämään aikaansa ennemmin nimenomaan ihmisten elämänhallinnan tukemiseen kuin tulojen kyttäämiseen ja hakemusten pyörittämiseen.
Työttömyyttä voidaan tilastoida jatkossakin kansantaloudellisia tarkasteluja varten, ja erityisesti nuoria työttömiä viime kädessä vaikka velvoittaa tukitoimien pariin, jos se on perustulon ehto.
Ja ehdottomasti tarvitsemme subjektiivisen oikeuden koulutukseen - erityisesti ammattikoulutukseen, josta on toitotettu niin kauan kuin minä olen ollut elossa. Jos ei raportissa olisi mitään muuta hyvää, niin tämä huomio yksinään pelastaisi sen.
Työttömyyttä ei myöskään ratkaista sillä, että puhutaan teoreettisesta työn vastaanottamisvelvoitteesta. Vaikka tämä velvollisuus kiusaakin typerällä tavalla osaa ihmisistä, reaalimaailmassa se ei kovin tehokkaasti ohjaa työmarkkinoita. Ja tuskin kovin moni haluaisikaan sellaisen bussikuskin kyytiin, jonka työvoimatoimisto on bussiin määräämällä määrännyt.
2. Suomalaisista iso osa kaipaavat "pysyviä", kokopäiväisiä työsuhteita.
Jos ihmiset niitä haluavat ja niitä vain suinkin pystytään tarjoamaan, ne ovat hyvä perusrunko työmarkkinoille. Kaikille ei ole ja kaikki eivät halua.
Suomessa on kosolti freelancereita ja yrittäjiä. On aloja ja haaveita joissa hommat vaan voittopuolisesti ovat projektihommia. Vastaavasti on ihmisiä, joille työkyvyn ylläpitäminen keikkatöissä, vaikka se ei olisi ensisijainen haave, on yksinkertaisesti paras väylä kohti pysyvää työsuhdetta. Vaikka nämä ihmiset eivät olisikaan enemmistö, perusturvajärjestelmän pitäisi kohdella heitäkin tasapuolisesti. Ei se tarkoita, että Suomesta loppuisivat vanhanmalliset työsuhteet.
Perustulo ei tuomitse ihmisiä yhtään nykyistä enempää pätkätöihin, joita he eivät halua tehdä. Perustulo tekee niistä vain nykyistä kannattavampia tehdä, mutta ei rankaise nykyistä enempää siitä, ettei mene niihin. Vapaus valita ei voi mitenkään samaan aikaan kasvaa ("kannustinloukut lisääntyvät") ja vähentyä ("pätkätyöt yleistyvät"), kuten raportti vihjaa.
Itse uskon, että pätkätöiden tekeminen houkuttelevammaksi ja selkeämmäksi osaltaan vähentää pitkiä työttömyysjaksoja ja ylläpitää tehokkaasti ihmisten työkykyä. Kun ylläpidämme ihmisten osaamista näillä keinoin nyt, meillä on ihmisiä, jotka ovat edelleen osaavia, silloinkin, kun todellinen työvoimapula iskee vuoden 2015 kieppeillä. Silloin on varmasti tarjolla nykyistä enemmän myös pysyviä ja kokopäiväisiä työsuhteita, ja kysymys onkin siitä, onko meillä ihmisiä niihin.
(Tilanne sen suhteen, mitä ihmiset haluavat, saattaisi tosin perustulon myötä muuttuakin, kun valinnan mahdollisuudet lisääntyisivät. Moni nyt 14 tunnin päivää tekevä ehkä tekisi mielellään 6 tunnin työpäivää ja antaisi tilaa toisille, jotka nyt haluavat työtä mutta eivät sitä saa. Näin voi käydä tai olla käymättä, mutta tämä ei ole perustulomallin pointti.)
Vastaavasti perustulon ei tarvitse romahduttaa palkkoja eikä jakaa ihmisiä eri luokkiin. Ylläpitämällä työvoiman osaamista kohentamalla työllisyyttä - myös matalapalkkaisten alojen kautta - voidaan päinvastoin päästä tilanteeseen, jossa työntekijät voivat myöhemmin kilpailuttaa työnantajia silloin, kun työvoimasta on pulaa.
Se, että esimerkiksi hoiva-aloilla on matalat palkat, ei johdu perustulosta vaan ammattiyhdistysliikkeen sisäisestä epäsolidaarisuudesta ammattialojen välillä, hoiva-alojen järjestäytymättömyydestä sekä siitä, että vanhemmuuden kustannukset jakautuvat epätasaisesti miesten ja naisten työnantajien kesken.
3. Ihmisten "tuottavuus" ei ole staattinen asia, kuten raportissa todetaan.
Ihminen on tietysti ennen muuta arvokas, vaikka hänelle ei olisi tarjota palkkatyötä, josta joku maksaisi paljon. Tuottavuus ei siis ole koskaan ihmisen mittari, vaan työn. Se on taloudellinen tapa arvioida työn mielekkyyttä. Jos mielivaltaisen kuopan kaivuusta ei olla valmiita maksamaan markkinoilla, ei välttämättä ole fiksua pistää ihmistä kaivamaan kuoppaa vain siksi, että hänellä olisi työtä.
Joskus kuoppa voi olla tarpeen, jos sitä mitataan muualla kuin markkinoilla. Esimerkiksi julkinen vanhusten- ja terveydenhuolto ovat tällaisia asioita. Niitä taas voidaan tukea verovaroin, yhteisillä päätöksillä.
On kuitenkin realismia todeta, että kaikilla ei ole nyt samaa osaamista, kaikista ei ole tässä hetkessä yhtä tuottaviin töihin. Se, onko tämä ihmisen omaa syytä vai ei, on minusta epäolennaista. Olennaista on se, miten voimme kartuttaa mahdollisimman monen osaamista: siis lisätä sitä heidän tuottavuuttaan. Koulutus on yksi hyvä tie tähän, mutta niin on myös työssä oppiminen.
3. Raportti myöntää, että kaikissa perusturvajärjestelmissä on erilaisia loukkuja (ja väärinkäytön mahdollisuuksia).
Se on hinta, jonka sosiaaliturvasta maksamme missä tahansa sosiaaliturvajärjestelmässä. Mutta toisissa malleissa loukkuja on enemmän, ja toisissa vähemmän. Haluammeko niitä enemmän vai vähemmän?
4. Ihmiset eivät ole puhtaasti rationaalisesti toimijoita.
Tämä on itsestään selvää. On totta, että ihmiset eivät ynnäile pelkästään tulojaan työntekoa harkitessaan, ja työllä todellakin on muutakin arvoa kuin siitä saatava palkka. Olisi kuitenkin naiivia sanoa, ettei palkalla olisi huomattavan suuri merkitys.
Toinen näkökulma asiaan on se, että myös tulonsiirtojen, verojen ja tulojen ynnäilystä ja tukipäätösten odottelusta koituva epäselvä hässäkkä voi ehkäistä työntekoa. Ei ainakaan kannusta töihin, jos ei tiedä, häviääkö vai saako siinä lisää seuraavan 3 kuukauden aikana rahaa. Osaltaan tähän tarpeeseen perustulo yrittää vastata: kannustaa ihmisiä pohtimaan, onko työstä saatu tulo ja muut siitä tulevat arvot vai ajan käyttäminen muihin tarkoituksiin heille arvokkaampaa?
Ynnäävätkö luvut?
Raportissa on myös selkeitä lähtökohtaisia ongelmia. Erityisesti siinä tyrmätään ehdotuksia, joita ei Vihreiden toimesta ole esitetty.
1. Se yrittää räksyttää kaikista perustulomalleista yhtä aikaa.
Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä malleja todella on monia ja niitä perustellaan monin tavoin. Mutta samahan on tilanne nykyisen perusturvajärjestelmän kohdalla, josta siitäkin on monenlaisia näkemyksiä myös sen kannattajien keskuudessa.
Ei Vihreät ole vastuussa Milton Friedmanista tai kommunistien keksinnöistä. Välillä tapa linkittää yhteen surutta erilaisia malleja ja niiden taustalla olevia ajatuksia tuntuu tarkoitushakuiselta.
2. Paperin mukaan perustulo maksaisi 11,5 miljardia brutto.
Kun siitä vähennetään sosiaaliturva, jää jäljelle 7-8 miljardia. Nämä pitäisi kerätä verotuloina. Luvut ovat suoraan Arajärveltä.
Jos perustuloa maksetaan kaikille, sitä saavat myös veronmaksajat, joilta uusi verotusmalli kuittaa perustulon pois. Tämä kuittaa veronkorotuksen. Rahan antaminen ja sitten sen ottaminen heti pois voi tuntua hassulta. Rahaa todellakin liikkuu enemmän kumpaankin suuntaan, mutta viime kädessä malli on itse asiassa yksinkertaisempi kuin nykyinen. Vaikutus tuloihin jää veronmaksajien osalta lähelle nollaa sen molemmin puolin. Kts. tulotaulukko.
Demarit eivät voi olla oikeasti niin tyhmiä, etteivät osaisi laskea tätä. Tämä alkaa, sori vaan, kuulostaa jo tarkoitukselliselta fuulaukselta.
3. Perustulomallia vastaan hyökätään koko laidalta siksi, että se muka automaattisesti rapauttaa keskitetyn sopimisen.
Ei näin välttämättä käy, vaikka tämäkin on yksi kehityskulku. Keskitetyssä sopimisessa voidaan päättää ehdoista, kohtuullisesta palkasta jne. aivan kuten ennenkin. Voidaan toki harrastaa vanhanmallista "solidaarista palkkapolitiikkaa" kuten ennenkin, vaikka minusta on fiksumpaa tehdä pienituloisia suosivaa veropolitiikkaa ja suurituloisille liikkumavaraa antavaa palkkapolitiikkaa kuin toisinpäin.
Olennaista on se, että ainakin osa-aikatyön - vaikka sen minimituntipalkka pysyisikin korkeana - houkuttelevuutta saataisiin parannettua. Olen usein ihmetellyt, vastustavatko demarit osa-aikatyötä yhtä innokkaasti kuin silppu- ja pätkätyötä. Kysehän on kuitenkin kahdesta eri asiasta. Osa-aikatyössä palkka on ehkä pienempi, mutta jos työsuhde on toistaiseksi voimassa, se on kuitenkin suhteellinen turvallinen, mikä voi olla paljon olennaisempaa kuin tulotaso.
Itse jäin aiemmassa työpaikassani pariksi vuodeksi puolipäivätöihin omasta valinnastani, ja rahat riittivät hyvin kun tuntipalkkakin oli minun mittapuullani kohtuullinen. Tilanne oli aivan erilainen kuin keikkaduunien ja työkkärin välillä seilatessa, jota myös olen elämässäni harrastanut.
Ei Vihreät halua tuhota ay-liikettä. Me haluamme uudistaa ja inhimillistää sitä kohtaamaan myös yhteiskunnan vähäosaisimmat.
4. "Perustulo edellyttää ansiosidonnaisten etuuksien tuhoamista."
Ei edellytä. Perustulolla pyritään vaikuttamaan kaikkein pienituloisimpien asemaan. On totta, että jos isompia ansiosidonnaisia etuuksia ei leikata, niitä saavien intressi ottaa vastaan ei perustulossa lisäänny. Ei näin ole väitettykään. Ne, jotka ovat ansiosidonnaisen piirissä (aiemman työhistoriansa sekä työttömyysjakson lyhyyden puitteissa), saavat yleensä melko nopeasti uudestaan töitä. Paljon ongelmallisemmassa pinteessä ovat pitkäaikaistyöttömät.
5. Raportin mukaan perustulo itse asiassa vähentäisi työnteon kannattavuutta.
Se, miksi ja miten näin kävisi, jää kyllä selvittämättä. Jokainen voi itse pohtia asiaa Vihreiden perustulomallin kanssa.
6. Työllisyyskehityksen suhde yleisiin veronalennuksiin nielaistaan.
Samaan aikaan toisaalla: raportti myöntää, että keski- ja suurituloisten kohdalla kannustinloukut ovat pieniä. Näin oletettavasti myös veroissa. Veronalennuksia on kohdistettu myös heihin. Ei kerta kaikkiaan ole mistään kotoisin olevaa suhdannepolitiikkaa tehdä käytännössä elvytyspolitiikkaa nousukauden aikana. Tämä syö täysin valtiontalouden liikkumavaran huonoina aikoina!
Lisäksi raportissa kuvitellaan, että talouskasvun ja lamasta selviämisen ilot ovat perusturvan ansiota - eivätkä hyvän tuurin ja Nokian - ja että teollisuutemme ei kohtaisi tulevaisuudessa paineita. Perlos kertoo muusta. Suomessa tulee jatkossakin olemaan teollisuutta, mutta sen työvoimavaltaisuus vähenee ja investoinneista suurempi osuus suuntautuu kasvavien markkinoiden läheisyyteen.
Siksi meidän kannattaa panostaa sekä olemassa olevaan että myös elinkeinojemme monipuolistamiseen. Meillä on varaa sekä laadukkaaseen teollisuuteen että laadukkaaseen palveluvientiin. Sen sijaan meillä ei ole varaa laittaa kaikkea yhden kortin varaan.
7. Ympäristöverojen fiskaalisuuden ja ohjausvaikutuksen suhteen "ongelma" on kopioitu suoraan EK:lta.
Raportin mukaan ympäristövero ei voi olla tehokas, jos se tuottaa hyvin, ja se ei voi tuottaa hyvin, jos se ohjaa tehokkaasti. Tässä unohdetaan, että investoinnit esimerkiksi energiatehokkuuteen tapahtuvat viiveellä. Todellisuudessa ympäristöverot voidaan aivan hyvin sitoa indeksiin, jonka taso asetetaan ennalta niin, että yrityksillä on aikaa sopeuttaa toimintaansa niin.
Vuotena 2007 verojen korotukset jäisivät vielä pieniksi. Tällöin yritykset voivat valmistautua jo vuoteen 2008, jolloin verot ovat kovempia. Ja niin pois päin. Kohentamalla verotusta asteittain voidaan taata a) verojen fiskaalinen tuotto b) niiden asteittain koheneva ohjausvaikutus c) teollisuuden mahdollisuus ennakoida ja sopeutua. Parhaimmillaan hyvät ympäristöohjauskeinot voivat myös kohentaa Suomen kilpailukykyä, kuten olen kirjoitellut aiemminkin. Esimerkiksi energiahan maksaa muuallakin aina jotakin.
8. Nykyistä perusturvajärjestelmää ylistetään lähes verrattomaksi.
Samaan aikaan Suomessa on 65 000 lapsiperhettä, jotka elävät alle EU:n köyhyysrajan. Samaan aikaan toimeentulotuen määrä on valtaisa, vaikka se on tarkoitettu viimesijaiseksi turvaksi. Samaan aikaan ei ole saatu aikaan eläkeuudistusta, jolla turvattaisiin köyhimpien eläkeläisten asema ilman, että jouduttaisiin samalla kohtuuttomasti rasittamaan valtiontaloutta tukemalla lisää rikkaampiakin eläkeläisiä. Miten näin voi olla täydellisen perusturvajärjestelmän Suomessa? Mikä on resepti? Tulevaisuusrahasto?
8. Palkkatyön ulkopuolinen työ marginalisoidaan.
Onko lasten kotihoito siis marginaalinen asia? Entä omaishoito? Tai vaikkapa suomalainen työ vammais- ja vanhusjärjestöissä, jota toisaalla lehdessä ylistetään?
9. Tuottavuuden kasvun suuntaaminen vapaa-aikaan mitätöidään.
Raportin mukaan työllisyys ja yhteiskunta eivät ilmeisesti selviä siitä, jos tuottavuuden kasvu suunnataankin palkankorotusten sijaan vapaa-ajan korotuksiin.
10. "Vastuu työllistämisestä on myös yrityksillä".
No niin tietysti on. Demarit pauhaavat tästä asiasta joka vaaleissa ja joka kerta, kun yritys irtisanoo ihmisiä tai siirtää työpaikkojaan Kiinaan. Yritysten yhteiskuntavastuuta tarvitaan. Mutta vielä enemmän tarvitaan lakeja, erityisesti kansainvälisiä sääntöjä, joilla yritystoimintaa säädellään.
Jostain syystä konkreettiset säädösehdotukset jäävät yleensä haaveiksi irtisanomissuojan tiukentamisesta. Joissain tilanteissa irtisanomiset voivat olla inhimillisesti katsottuna typeriä ja vääriä, mutta tuskin niillä ainakaan työllistämistä kohennetaan.
Maailma ei parane yksin sillä, että pauhataan vuodesta toiseen siitä, että yritysten täytyy kantaa vastuunsa. Poliitikkojen tehtävä on osoittaa ne reunaehdot, joissa tuo vastuu säädännöllisesti muotoutuu.
Hupaisia yksityiskohtia - eli lisääkö perustulo lähisuhdeväkivaltaa?
1. Raportissa väitetään, että New Jerseyn perustulokokeilussa avioerot lisääntyivät, koska naiset eivät enää olleet niin riippuvaisia miehistään.
Tästä kärkevästi esitetystä huomautuksesta voinee päätellä jotain demarien ihannemaailmasta. Samaan aikaan korostetaan naisten ja miesten tasa-arvoa.
Leikittelin hetken aikaa seuraavalla ajatuksella: oletetaan, että naiset eivät raportoi kaikkia tietoonsa tulevia väkivaltatapauksia, koska ovat taloudellisesti niin riippuvaisia miehistään. Kun riippuvuus vähenee, tilastoitu väkivalta kasvaa. Onko johtopäätös se, että perustulo lisää väkivaltaa?
New Jerseyn "ongelmat" johtuivat muuten siitä, että tilanteesta, jossa ei ollut perusturvaa, hypättiin tilanteeseen, jossa oli perustulo. Mihin tahansa perusturvajärjestelmään äkillisesti siirtyminen vähentää tietysti ihmisten innokkuutta olla millaisissa töissä tahansa, erityisesti aluksi. Tämä on aivan erilainen skenaario kuin siirryttäessä suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä nykytilasta perustulomalliin.
2. Raportin vastaus lapsiperheiden köyhyyteen on tulevaisuusrahasto.
Siihen kerjätään ensin yrityksiltä ja säätiöiltä ja veteraanijärjestöiltä rahaa, jotta voimme kustantaa jokaiselle lapselle 400 euroa säätiöityä rahaa. Lapsi saa rahaan hallinnan, kun täyttää 16. Sama raportti syyttää perustulointoilijoita talouskasvun jarruttamisesta. Tuskin talous rahastoissa mihinkään kasvaa, ellei sitä sijoiteta.
(Toisaalla raportissa perustulo haukutaan siksi, että joskus ennen aikojen alkua Friedman on ehdottanut perustulon päälle hyväntekeväisyyshömppää korvaamaan asiallista tarvesidonnaista sosiaaliturvaa.)
Päivitetty: 2007-03-10 11.04
Lisää kommentti